Pipsa ennen blogin ja sivujen julkaisua sekä lenkkeilyä Paloheinässä

Koska Pipsa on jo puolitoista vuotias, olisi ihan aiheellista kertoa lukijoille siitä mitä Pipsan elämässä on tapahtunut tätä ennen.

Siis Pipsa on syntynyt 16.08.2008, ja se saapui meille 10.10.2008. Pentumme oli aluksi arka, normaali koiranpentu. Se ei kylläkään kaivannut kotiin ollenkaan.
Siitä alkoi normaali koiran pennun elämä, jonka kaikki koiran omistajat tietävät.

Ensimmäinen "kommelluksemme" sattui seuraavana talvena.
Olimme lenkillä Pipsan kanssa. Menimme leikkimään hyvin isoon lumikasaan. Kun tulimme sieltä alas, Pipsaa seurasi verivana. Huomasimme sen tassussa syvän haavan. Lähdimme takaisin kotiin, ja matkaa oli noin. kilometri. Pipsa ei missään vaiheessa valittanut tai halunnut syliin. Sitten lähdimme eläinlääkärillemme MetVet'tiin. Pipsa sai tassuunsa muutaman tikin.
Samana iltana, kun olimme menossa viimeiselle pissatukselle noin yhdentoista maissa. Laitoimme pipsalle sukan siteen päälle, jotta se ei kastuisi.
Hetken kuluttua äiti tuli sisälle ja kertoi koiran nielaisseen sukan. Yritimme aluksi oksennuttaa sitä suolapallolla, mutta se ei ollut moksiskaan siitä.
Sitten puoli kahdentoista maissa kiidätimme Örmyn pieneläinklinikalle viikkiin.
Siellä se sai piikin niskaansa ja se oksensi koko vatsansa tyhjäksi. Myös sen sukan, joka oli siis kokonaisena.

Muuten elämämme on ollut muutamaa vatsatautia, yhtä ampiaisen pistosta ja selkäkipuja katsomatta hyvinkin normaalia.

Pipsa rakastaa uimista, ja sen paras ystävä on novascotiannoutaja Domi, bishon havanais Figo sekä muutamat muut koirat.


Tämän päivän tapahtumiin.

Lähdimme vähän vaille yksitoista kaikki yhdessä Paloheinään ulkoiluttamaan koiraa ja kävelemään Pitkäkoskelle syömään munkit ja juomaan jotain lämmintä.

Pipsa ei voinut hyväksyä sitä että muut lähtivät hiihtämällä kohti Pitkäkoskea, mutta se joutuisi itse kävelemään toista reittiä. Siis alkumatka meni koiran paikoillaan pitämiseen ja siihen ettei se lähtisi etsimään muiden jälkiä. Sitten selvisimme äidin kanssa aina rullasuksi radalle asti, kun jouduimme kahlaamaan umpihangessa kiitos helsingin kaupungin, joka tehnyt suunnilleen jokaisesta kävelytiestä hiihto latuja.

Lopulta pääsimme perille Pitkäkoskelle ja sieltä lähdettyämme palasimmekin puolta nopeammin paloheinään. Juuri ennen matkan loppumista, Pipsa tajusi, että muut eivät oleetkaan paikalla. Se oli vapaana, ja kuuli pulkkamäestä kiljuntaa. Se yhdistää aina pulkalla laskun vakavaan vaaraan, joten se lähti "Pelastamaan" pulkkailiaa.
Siinä tohinassa se oli jäämässä suksien alle...

Sitten selviydyimme kuin selviydyimmekin autolle ja lähdimme kotiin.

Huh mikä lenkki...

Uusi blogi

Pipsa sai sitten vihdoinkin Blogin, Sivut ja Petsie Profiilin:) NIitä voi käydä katselemassa täällä: http://www.petsie.fi/pet.php?petid=119812 Petsie
http://pipsahaukku.webs.com Sivut
ja Blogia nyt luetkin

Tänään ei ole käynyt mitään kertomisen aiheista.. Pipsa oli hetken yksin, ja sitten kävi hiihtämässä muiden kanssa kun minä työstin näitä sivuja jne...